Kalareissu

Tästä miesten kalareissusta taitaa olla jo jokunen viikko. Rauno ystävämme lupasi viedä Jonathanin ja Antin kalastamaan Vaasan saaristoon. Niinpä he yhtenä aamuna pakkasivat eväät mukaan ja paljon lämmintä vaatetta ja ei muuta kuin menoksi.

 Tässä lasketaan venettä vesille, että päästtän kalastuksen makuun.

 Vaikka päivä oli suhteellisen vilpoinen oli aurinkoa ilmassa ja maisemat kauniita.

 Jonathan sai suurimman saaliin ja oli syystäkin iloinen.

Tässä kaksi kalastajaa ja ilmeistä näkee, että mukavaa on:)

 Kalasaalis oli komea. Tästä tuli pakastimeen mukavasti tavaraa tulevia kalaruokia varten.

 Tässä vene, joka miehillä oli kalastusreissulla mukana.

 Haalarit olivat oiva apu lämpimänä pysymiseen syksyisellä kalastusreissulla.

 Vesille venosen mieli.

 Rauno, joka on selin oli matkan sielu ja johtaja, joka tiesi hyvät kala-apajat ja jolla oli kaikki tarvittavat välineet.

Jonathan ja Rauno kävelemässä rantatietä pitkin.

Molempien ilmeet kertovat päivän annin:) Jonathan sai elämänsä ensimmäiset hauet ja kaiken kruunasi se, että ne olivat myöskin suurimmat. Kyllä päivästä jäi varmaankin mukavia muistoja molemmille ja Jonathanille kerrottavaa kotimaassaan, kun sinne palaa. Kiitokset Raunolla:)

Oulun reissu..

Pari viikkoa sitten olimme käymässä Oulussa. Viikonloppu olikin oikein juhla viikonloppu, koska sunnuntai oli Isänpäivä. Maanantaina oli minun syntymäpäivä ja tiistaina Noora täytti neljännesvuosisadan:))) Yövyimme Oulun Eedenissä ja olimme suitessa. Huoneisto oli oikein kiva. Meille Antin kanssa oli makuuhuone ja Jonathan sai olla olohuoneen puolella omassa rauhassaan. Huoneistoon kuului vielä oma sauna ja todella tilava parveke merinäköalalla.

 Tässä Antti makoilee tyytyväisen oloisena makuuhuoneen puolella ja katselee taulutv:tä, joka oli seinällä.

Jonathan oli sittyen olkkarin puolella ja katseli toisesta televisiosta jotain omaa ohjelmaansa.

 Kuten huomaatte huoneisto oli tosi suuri ja sisustettu ihan mukavasti useammallekin hengelle.

 Tässä toisesta suunnasta oleva kuva. Tuossa keskellä näkyy vielä eteinen, joka oli myös tilava ja sitä kautta pääsi myös vessaan ja saunaan, samoin kuin makuuhuoneen puolelta.

 Tämä kuva on sitten ravintolasta, jossa kävimme nauttimassa juhlaillallista. Noora ja Jonathan tapasivat ensimmäisen kerran.

Tässä vanhapari nauttimassa hyvästä ruoasta ja viinistä ja tietysti seura oli myös hyvää:)

Muutama käsityö

Allakkaan katsoessani huomaan, että marraskuu on ylitse puolenvälin. Maassa ei ole yhtään valkoista lumihiutaletta, vaikka edellinen päivitykseni oli juuri ihanasta ensilumesta. Silloin oli muutaman päivän ajan ihana talven tuntu ja maailma näytti valkoisemmalta.

Yksi veljistäni täytti 14 päivä 47 vuotta. Muistan, kun hän syntyi ja tiesin hänen tulevan äidin kanssa päivällä kotiin, kiirehdin koulusta kovalla kiireellä. Ajattelin oikaista peltojen ylitse, että olisin nopeammasti perillä. No, lunta oli niin paljon, että putosin joissakin kohden lähes kainaloitani myöden lumeen. Silloin oli siis talvisin kunnolla lunta. Muistojeni mukaan talvet olivat talvia ja kesät kesiä:) Kotiin pääsyni kesti puolet kauemmin kuin tien kautta....

Jonkun käsityönkin olen tehnyt, vaikka nyt on täytynyt pitää hieman taukoa olkapäitten vuoksi.
Tässä sukat jotka tein Nooran toivomuksen mukaan. Viikko sitten vietimme viikonlopun Oulussa ja vein samalla sukat perille.

 Sukat vaativat aika paljon laskemista ja ajatuksen piti pysyä kasassa. Kaunis kuvio mielestäni.

 Tämän ohjen löysin sattumalta ET-lehdestä ja päätin tehdä kokeilumielessä kyseisen kaulahuivin. Tämän sai myös Noora.

Oulun viikonlopusta laitan kuvia ja tekstiä lisää kunhan ehdin muilta puuhiltani. Toivotaan, että saisimme näillekkin korkeuksille pian lunta.

Ensilumi

Nyt se on ensilumi satanut ja maailma valkesi heti!
On se niin erilainen näkymä heti kun lumi on maassa. Maailma on niin puhtaan ja raikkaan näköinen ja pimeys ei ole enää niin läpitunkematonta. Olen niin tyytyväinen lumentuloon, että:)
Harmikseni kuulin säätiedotteesta, että lämmintä ja vesisadetta on ensiviikolla luvassa.

Jonathan nautti lumen tulosta enemmän kuin me paikalliset asukkaat. Itselle tuli aivan ihana ja iloinen mieli, kun katselin hänen vilpitöntä iloaan ja kuuntelin naurun ja huurahdusten ääniä.

 Hän kysyi minulta, että onko tämä lumi aitoa?? Tuntuu hassulta, että jollekin lumi on niin eksoottinen asia..

 Piti lunta toki kokeilla käsilläkin. Halu tietää miltä se oikein tuntui. Jonathan sanoi, ettei millään malttaisi odottaa seuraavaan aamuun, että näkisi kaiken päivänvalossa..

 Aamusta vein hänet Suomen kielen kokeeseen. Koe kesti useamman tunnin. Sisältäen haastattelun, kirjoittamista ja kuullun ymmärtämistä. Oli mennyt kuulemma ihan hyvin. Sen kyllä uskoinkin, koska niin tunnollisesti hän on kieltä lukenut ja haluaa, että puhumme paljon suomea:)

Sillä aikaa leivoin kakun. Kyseessä on "seitsemän minuutin" kakku. Päälle laitoin leivontasuklaasta samettisen hunnun, johon päälle laitoin vielä nonpparelleja. Tyytyväisin mielin meidän miesväki kakkua naposteli.

Onneksi sitä jäi vielä sen verran, että saan huomiselle vieraalleni tarjota kakkua kahvikupposen kera.

Meillä on uusi perheenjäsen:)

Meillä on muutaman viikon ajan asustanut vaihto-oppilas Jonathan, Australiasta. Oikein kiva ja kiltti poika. Aivan hyvin voisi olla meidän oma:)))) 
Viime viikonlopulla kävimme Kajaanissa tutustumiskäynnillä "isosisko" Heidin luona. Samalla piipahdimme Vuokatissa katselemassa maisemia. Hienot maisemat olivatkin. Se oli myös hienoa, että näimme siellä MM-hiihtäjä Pirjo Murasen lenkillään koiransa ja miehensä kanssa. Kerroimme Jonathanille kuka kyseinen henkilö oli.
Tässä kuvassa Heidi, Antti ja Jonathan katselevat alas Vuokattiin. Sää oli kaunis ja aurinkoinen, joskin tuuli oli kolea ja meni luihin ja ytimiin.

 Taustalla mäkihyppytorni, josta itse en missään nimessä uskaltaisi laskea. Tuskin edes nousta koko torniin.

 Jonathanille kerroimme, että tässä talvella lasketellaan ja hissit kuljettavat laskettelijoita ylös.

 Meidän perheen miehet nauttivat hienoista maisemista. Taustalla kaunista Suomea:)

 Iloiset on ilmeet !!

 Sitten ollaankin jo takaisin Kajaanissa ja menossa Kajaanin linnan raunioita katsomaan. Siinä matkalla kyseinen jääkäriliikkeen patsas seisoi tyynenä ja kuvahan siitä piti ottaa.

                                    Ja sitten kohti raunioita...

 Mitä mahtoi mielessä liikkua, kun raunioilla kuljeksittiin....

 Sitten olikin aika laittaa jotain suuhun pantavaa. Heidillä näitä apulaisia riittää. Jokainen halusi olla mukana, kun tehtiin kakkua Jonathanin käynnin kunniaksi ja samalla jo hieman juhlittiin Heidin tulevia syntymäpäiviä:)

                                                Hienoa korinpohja koristetta.

                                             ....ja päälle sekahedelmiä ....

                                 Siinä tulos valmiina ja maistuvana. Kaikki pitivät ja kakku sai kyyttiä:)

 Ympäristöä piti tutkailla myöskin ikkunoista. Varmaan hieman erilaiset näkymät kuin kotimaassa Australiassa...

 Lapset olivat innoissaan Jonathanin käynnistä. Kaikki temput piti näyttää ja puheen pulputus kävi koko ajan, vaikka ihan kaikkea ei Jonathan ymmärtänytkään.

Reissu oli mukava ja viikonloppu sujui nopeasti. Kotiin oli kiva tulla, että saa alkaa odottamaan seuraavaa matkaa.

Haltiointia Kajaanissa....

Olimme pari viikkoa sitten haltioimassa lapsia Kajaanissa, kun vanhemmat olivat Levillä häissä. Minulla oli vapaapäivä perjantaina, joten lähdimme torstaina heti töiden jälkeen kohti Kajaania ja pitkää viikonloppua siellä. Vanhemmat lähtivät sitten ajamaan varhain aamulla kohti hääpaikkaa ja me jäimme lasten kanssa kotiin.
Yllä olevassa kuvassa Penni on päässyt Veeran kainaloon heti perjantaiaamuna. Lapset ovat juuri heränneet ja ovat siis yöpuvuissaan.

Tämä kuva on otettu Kajaanin torilla. Pietari Brahen patsaan juuressa paappa on lasten  kanssa. Siellä vietimme lauantaina aikaa katsellen torielämää. Lapset saivat ilmapalloja ja karkkeja eri poliittisten puolueiden kojuilta. Nämä lapset kyllä pitivät enemmän palloista kuin karkeista:)

Veera on tosi innokas ulkoiluttamaan Penniä. Hänestä on jo kovasti apua siinäkin asiassa. Kysyin Veeralta haluaisiko hän koiran ja tyttö vastasi empimättä, kyllä. Tiedustelin vielä, että voisiko se olla tällainen kuin Penni. Tyttrö siihen, että kyllä, mutta sen pitäisi ollakin Penni!!!

Leevistä on kaikkein kivointa viettää aikaa hiekkalaatikolla ja siellä hän kyllä viihtyykin vaikka miten kauan. Jos jossain astiassa on vielä hieman vettäkin, on kaikki asiat kunnossa:)))) Ja Penni saa juosta niin paljon kuin suinkin jaksaa. Siitä pitävät Veera ja Juuso huolen.

Lapset ovat innokkaita myöskin pihatöihin. Heiniä haravoitiin jopa viereiseltä rakentamattomalta tontiltakin, jossa se oli lasten pituiseksi kasvanutta.

Veera ajeli kesällä synttärilahjaksi meiltä saamallaan pyörällä. Takapihalla ajelun aikana ei tarvittu kypärää, muuten se on aina käytössä. Turvallisuudesta täytyy pitää huolta aina.

Pitihän sitä Leevinkin saada kokeilla pyörää, vaikka jalat eivät yltäneetkään polkimille, mutta olo oli miehekäs:)

Lapset ovat todella innoissaan auttamassa joka asiassa. Heidi on heidän kanssaan tehnyt kaikkia kotitöitä ja antanut heidän olla
kaikessa mukana. Tässä Leevi 2v auttaa mummaa vispaamaan kananmunia kinkkukiusaukseen. 

Käsitöitä, kesäkauden päättäjäisiä ja leipomuksia...

Käsitöitä on taas tehty vaihtelevasti. Nämä "unitossut" niinkuin kaverini ne nimitti, valmistuivat pari viikkoa sitten Novitan sukkalehden ohjeista. Vein ne työkaverilleni ja hän alkoi käyttää niitä heti unisukkina. Pehmeä puuvillalanka oli oikein sopiva kyseisiin sukkatossuihin.

Tossut tehtiin virkkaamalla ja aloitettiin kärjestä.Lanka oli minulla kotona ja jo joitakin vuosia sitten ostettu jotain erityistä työtä varten.

Nämä sukat tein Nalle-langasta. 

Sukat matkasivat tänään Ouluun Noora tyttären mukana.

Elokuun viimeinen viikonloppu vietettiin taas perinteisesti kesäkauden päättäjäisiä mökeillä, eri puolilla Suomea. Meillä oli ystävä pariskunta kylässä ja iltaan kuului saunomista grillaamista ja kaikenlaista oheistoimintaa. Ilta kului jutustellen ja nauraen pitkälle aamuyöhön. Sää oli onnistunut.

 Penni oli onnensa kukkuloilla, kun Kirsi piti sylissä ja rapsutti kaiken aikaa. Tämä pariskunta saakin Pennin aina villiksi, kun he saapuvat maisemiin.

 Eilen aamulla muun väen vielä nukkuessa aloin valmistamaan kesäkurpitsa piirakkaa. Ohje oli osaksi oma sovellukseni ja osaksi mukailin netistä ottamaa ohjetta. Kesäkurpitsan lisäksi tuli sipulia, punaista, keltaista ja vihreää paprikaa, mausteita maun mukaan. Kostukkeena pari kananmunaa ja ruokakermaa. Päälle vielä puolikkaita kirsikkatomaatteja ja hallomi-juustoa paloina. Pohjana oikein kuiturikas taikina. Noora piti kovasti kyseisestä piirakasta.