Nyt se on ensilumi satanut ja maailma valkesi heti!
On se niin erilainen näkymä heti kun lumi on maassa. Maailma on niin puhtaan ja raikkaan näköinen ja pimeys ei ole enää niin läpitunkematonta. Olen niin tyytyväinen lumentuloon, että:)
Harmikseni kuulin säätiedotteesta, että lämmintä ja vesisadetta on ensiviikolla luvassa.
Jonathan nautti lumen tulosta enemmän kuin me paikalliset asukkaat. Itselle tuli aivan ihana ja iloinen mieli, kun katselin hänen vilpitöntä iloaan ja kuuntelin naurun ja huurahdusten ääniä.
Hän kysyi minulta, että onko tämä lumi aitoa?? Tuntuu hassulta, että jollekin lumi on niin eksoottinen asia..
Piti lunta toki kokeilla käsilläkin. Halu tietää miltä se oikein tuntui. Jonathan sanoi, ettei millään malttaisi odottaa seuraavaan aamuun, että näkisi kaiken päivänvalossa..
Aamusta vein hänet Suomen kielen kokeeseen. Koe kesti useamman tunnin. Sisältäen haastattelun, kirjoittamista ja kuullun ymmärtämistä. Oli mennyt kuulemma ihan hyvin. Sen kyllä uskoinkin, koska niin tunnollisesti hän on kieltä lukenut ja haluaa, että puhumme paljon suomea:)
Sillä aikaa leivoin kakun. Kyseessä on "seitsemän minuutin" kakku. Päälle laitoin leivontasuklaasta samettisen hunnun, johon päälle laitoin vielä nonpparelleja. Tyytyväisin mielin meidän miesväki kakkua naposteli.
Onneksi sitä jäi vielä sen verran, että saan huomiselle vieraalleni tarjota kakkua kahvikupposen kera.
Meillä on muutaman viikon ajan asustanut vaihto-oppilas Jonathan, Australiasta. Oikein kiva ja kiltti poika. Aivan hyvin voisi olla meidän oma:))))
Viime viikonlopulla kävimme Kajaanissa tutustumiskäynnillä "isosisko" Heidin luona. Samalla piipahdimme Vuokatissa katselemassa maisemia. Hienot maisemat olivatkin. Se oli myös hienoa, että näimme siellä MM-hiihtäjä Pirjo Murasen lenkillään koiransa ja miehensä kanssa. Kerroimme Jonathanille kuka kyseinen henkilö oli.
Tässä kuvassa Heidi, Antti ja Jonathan katselevat alas Vuokattiin. Sää oli kaunis ja aurinkoinen, joskin tuuli oli kolea ja meni luihin ja ytimiin.
Taustalla mäkihyppytorni, josta itse en missään nimessä uskaltaisi laskea. Tuskin edes nousta koko torniin.
Jonathanille kerroimme, että tässä talvella lasketellaan ja hissit kuljettavat laskettelijoita ylös.
Meidän perheen miehet nauttivat hienoista maisemista. Taustalla kaunista Suomea:)
Iloiset on ilmeet !!
Sitten ollaankin jo takaisin Kajaanissa ja menossa Kajaanin linnan raunioita katsomaan. Siinä matkalla kyseinen jääkäriliikkeen patsas seisoi tyynenä ja kuvahan siitä piti ottaa.
Ja sitten kohti raunioita...
Mitä mahtoi mielessä liikkua, kun raunioilla kuljeksittiin....
Sitten olikin aika laittaa jotain suuhun pantavaa. Heidillä näitä apulaisia riittää. Jokainen halusi olla mukana, kun tehtiin kakkua Jonathanin käynnin kunniaksi ja samalla jo hieman juhlittiin Heidin tulevia syntymäpäiviä:)
Hienoa korinpohja koristetta.
....ja päälle sekahedelmiä ....
Siinä tulos valmiina ja maistuvana. Kaikki pitivät ja kakku sai kyyttiä:)
Ympäristöä piti tutkailla myöskin ikkunoista. Varmaan hieman erilaiset näkymät kuin kotimaassa Australiassa...
Lapset olivat innoissaan Jonathanin käynnistä. Kaikki temput piti näyttää ja puheen pulputus kävi koko ajan, vaikka ihan kaikkea ei Jonathan ymmärtänytkään.
Reissu oli mukava ja viikonloppu sujui nopeasti. Kotiin oli kiva tulla, että saa alkaa odottamaan seuraavaa matkaa.
