Tulvakuvia mökiltä

Pyykkikone hurisee kodinhoitohuoneen nurkassa.
Tälle aamupäivälle kuuluu siis pyykinpesua ja yleistä kodinhuoltoa:) Antti oli lähtenyt töihin enkä ollut kuullut sitä ollenkaan. Se on todellinen ihme, koska en oikeastaan koskaan nuku myöhempään kuin hän. Kai se on uskottava, että vanhuus hiipii lähemmäksi, koska tälläistä näkee :)

Neuleen jonka kuva on tuossa alla sai Juuso. Hän oli oikein iloinen saamastaan paidasta. Juuso on oikein suuri "ängri pöötsi" fani:)))) Nyt tekeillä on toinen samanlainen, jonka sitten saa Leevi:)

 Kävimme eilen illalla mökillämme Kuortaneella. Hiukset siinä nousivat pystyyn, kun saavuimme paikalle. Ei toivoakaan, että olisi päässyt mökin pihaan autolla. Kumisaappaat jalkaan ja varovasti kävelemään ns. hiihtämällä ettei saappaan varsi hörpännyt vettä.

 Tosi lähellä on villojen kastuminen . Toivottavasti vesi ei enää nouse. Muuten vahingot voivat olla isot...

 Saunasta saisi melkein suoraan sukeltaa veteen. Normaalisti kävelymatkaa rantaan ja laiturille on kuitenkin useampi metri.

 Tonttia osaltaan ympäröivä aita on melkein hukkunut. Uskomatonta miten korkealle vesi voikaan nousta..

 Kasvihuone on niinkuin lautalla. Eipä taida vielä kannattaa mitään istuttaa, jos ei sitten ajattele siirtyä viljelemään vesikasveja:)

 Auto piti jättää tontin ulkopuolelle. Vettä oli siis niinpaljon ettei kumisaappaan varret meinanneet riittää ollenkaan.

 Onneksi suurempi tie, joka kulkee mökin ohitse oli korkeammalla ja ainakin vielä vesi pysyi ympäröivillä pelloilla.

 Tervetuloa-toivotus on hieman surullisesti kallellaan ja lähellä uppoamista sekin. Toivotus on melko turha tällä hetkellä, koska mökillä ei voi nyt olla. Siispä Vappua emme tänä vuonna mökillä vietä:( Jospa sitten Juhannus:)))))

Tälläisiä kuvia ja tuntoja tänään. Nyt paistaa pilvenraosta hieman aurinko ja taidan lähteä Pennin kanssa ulos lenkkeilemään, koska kuitenkin on lupailtu jossain välissä sitä mahdollista sadettakin.....

Aika kuluu nopeasti!
Ei sitä ymmärrä mikä se saa ajan kulumaan niin nopeasti, ettei ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisi. Muutaman kerran olen jo istunut tietokoneelle ja aikonut kirjoittaa päivitystä, mutta en vain ole saanut aikaiseksi.
Edellisestä päivityksestä on "maailma muuttunut" paljon. Jonathan on jo tammikuussa palannut kotimaahansa Australiaan. Hän on aloittanut yliopisto-opiskelut ja elämä on asettunut aloilleen Suomessa vietetyn vuoden jälkeen. Meillä on kovasti ikävä ja mukava on aina silloin tällöin kuulla hänestä ja tapahtumista siellä puolella maailmaa.

Tämä kuva on otettu meidän keittiössä jouluna. Silloin Jonathan oli vielä meidän ilona:) Huomatkaa kuvassa vasemmalla oleva jääkaapin ovi, jossa on Veeran piirroksia:)

Tämän kakun leivoin Suomen Itsenäisyyspäivän kunniaksi. Kakku oli maistuva ja maistui hyvälle.

 Paikkana Helsinki-Vantaan lentokenttä tammikuun puolessavälissä. Jonathan on lähdössä kotimaahansa. Tässä kuvassa vielä hymyilyttää, mutta kyllä se kyynelvirta sieltä vain tuli, vaikka kuinka olin toisin päättänyt!

 Heidille kudoin tämän neulemekon harmaasta seitsemän veljestä langasta ja mielestäni siitä tuli ihan kivan näköinen ja sopi heidille hyvin.

 Tässä mekko selkäpuolelta kuvattuna. Kuvio oli myös samanlainen molemminpuolin ja mukava tehdä.

 Tässä taas neulehaalari, jonka sai Kaapro itselleen. Kaapron äiti tilasi sen minulta ja toi langat ja ohjeen, joka oli todellinen retrolöydös. Lehti jossa malli ja ohje olivat oli vuodelta 1980.

 Olimme lapsenlapsemme Leevin ja hänen kummitätinsä Lauran kanssa Levillä hiihtelemässä pääsiäisen alusviikon. Leevi halusi, että mumma olisi kutonut valkoiset sukat hänelle, mutta sain sen verran hänen mieltään muutettua, että tälläiset niistä tuli.

 Nämä tennarisukat sai Heidi, joka tilasi ne minulta ja kiva oli näitäkin väkertää. Nauhat ovat oikeat tennarinauhat.

Tässä oli ainakin osa niistä käsitöistä joita olen edellisen päivityksen jälkeen tehnyt. Paljon tapahtumia ja matkoja on tässä välissä tehty. Voinpa laittaa niistä aina silloin tällöin juttua ja kuvia. Tämä olkoon tällä kertaa tässä. Olen viikon lomalla ja nyt aion mennä tekemään oikein vanhanajan kunnon hernekeittoa ja pannukakkua ruoaksi Antille, kun hän tulee töistä kotiin. Herneet on lionneet yön yli. Toivottavasti keitosta tulee yhtä hyvää kuin aina ennenkin:)

Kalareissu

Tästä miesten kalareissusta taitaa olla jo jokunen viikko. Rauno ystävämme lupasi viedä Jonathanin ja Antin kalastamaan Vaasan saaristoon. Niinpä he yhtenä aamuna pakkasivat eväät mukaan ja paljon lämmintä vaatetta ja ei muuta kuin menoksi.

 Tässä lasketaan venettä vesille, että päästtän kalastuksen makuun.

 Vaikka päivä oli suhteellisen vilpoinen oli aurinkoa ilmassa ja maisemat kauniita.

 Jonathan sai suurimman saaliin ja oli syystäkin iloinen.

Tässä kaksi kalastajaa ja ilmeistä näkee, että mukavaa on:)

 Kalasaalis oli komea. Tästä tuli pakastimeen mukavasti tavaraa tulevia kalaruokia varten.

 Tässä vene, joka miehillä oli kalastusreissulla mukana.

 Haalarit olivat oiva apu lämpimänä pysymiseen syksyisellä kalastusreissulla.

 Vesille venosen mieli.

 Rauno, joka on selin oli matkan sielu ja johtaja, joka tiesi hyvät kala-apajat ja jolla oli kaikki tarvittavat välineet.

Jonathan ja Rauno kävelemässä rantatietä pitkin.

Molempien ilmeet kertovat päivän annin:) Jonathan sai elämänsä ensimmäiset hauet ja kaiken kruunasi se, että ne olivat myöskin suurimmat. Kyllä päivästä jäi varmaankin mukavia muistoja molemmille ja Jonathanille kerrottavaa kotimaassaan, kun sinne palaa. Kiitokset Raunolla:)

Oulun reissu..

Pari viikkoa sitten olimme käymässä Oulussa. Viikonloppu olikin oikein juhla viikonloppu, koska sunnuntai oli Isänpäivä. Maanantaina oli minun syntymäpäivä ja tiistaina Noora täytti neljännesvuosisadan:))) Yövyimme Oulun Eedenissä ja olimme suitessa. Huoneisto oli oikein kiva. Meille Antin kanssa oli makuuhuone ja Jonathan sai olla olohuoneen puolella omassa rauhassaan. Huoneistoon kuului vielä oma sauna ja todella tilava parveke merinäköalalla.

 Tässä Antti makoilee tyytyväisen oloisena makuuhuoneen puolella ja katselee taulutv:tä, joka oli seinällä.

Jonathan oli sittyen olkkarin puolella ja katseli toisesta televisiosta jotain omaa ohjelmaansa.

 Kuten huomaatte huoneisto oli tosi suuri ja sisustettu ihan mukavasti useammallekin hengelle.

 Tässä toisesta suunnasta oleva kuva. Tuossa keskellä näkyy vielä eteinen, joka oli myös tilava ja sitä kautta pääsi myös vessaan ja saunaan, samoin kuin makuuhuoneen puolelta.

 Tämä kuva on sitten ravintolasta, jossa kävimme nauttimassa juhlaillallista. Noora ja Jonathan tapasivat ensimmäisen kerran.

Tässä vanhapari nauttimassa hyvästä ruoasta ja viinistä ja tietysti seura oli myös hyvää:)

Muutama käsityö

Allakkaan katsoessani huomaan, että marraskuu on ylitse puolenvälin. Maassa ei ole yhtään valkoista lumihiutaletta, vaikka edellinen päivitykseni oli juuri ihanasta ensilumesta. Silloin oli muutaman päivän ajan ihana talven tuntu ja maailma näytti valkoisemmalta.

Yksi veljistäni täytti 14 päivä 47 vuotta. Muistan, kun hän syntyi ja tiesin hänen tulevan äidin kanssa päivällä kotiin, kiirehdin koulusta kovalla kiireellä. Ajattelin oikaista peltojen ylitse, että olisin nopeammasti perillä. No, lunta oli niin paljon, että putosin joissakin kohden lähes kainaloitani myöden lumeen. Silloin oli siis talvisin kunnolla lunta. Muistojeni mukaan talvet olivat talvia ja kesät kesiä:) Kotiin pääsyni kesti puolet kauemmin kuin tien kautta....

Jonkun käsityönkin olen tehnyt, vaikka nyt on täytynyt pitää hieman taukoa olkapäitten vuoksi.
Tässä sukat jotka tein Nooran toivomuksen mukaan. Viikko sitten vietimme viikonlopun Oulussa ja vein samalla sukat perille.

 Sukat vaativat aika paljon laskemista ja ajatuksen piti pysyä kasassa. Kaunis kuvio mielestäni.

 Tämän ohjen löysin sattumalta ET-lehdestä ja päätin tehdä kokeilumielessä kyseisen kaulahuivin. Tämän sai myös Noora.

Oulun viikonlopusta laitan kuvia ja tekstiä lisää kunhan ehdin muilta puuhiltani. Toivotaan, että saisimme näillekkin korkeuksille pian lunta.

Ensilumi

Nyt se on ensilumi satanut ja maailma valkesi heti!
On se niin erilainen näkymä heti kun lumi on maassa. Maailma on niin puhtaan ja raikkaan näköinen ja pimeys ei ole enää niin läpitunkematonta. Olen niin tyytyväinen lumentuloon, että:)
Harmikseni kuulin säätiedotteesta, että lämmintä ja vesisadetta on ensiviikolla luvassa.

Jonathan nautti lumen tulosta enemmän kuin me paikalliset asukkaat. Itselle tuli aivan ihana ja iloinen mieli, kun katselin hänen vilpitöntä iloaan ja kuuntelin naurun ja huurahdusten ääniä.

 Hän kysyi minulta, että onko tämä lumi aitoa?? Tuntuu hassulta, että jollekin lumi on niin eksoottinen asia..

 Piti lunta toki kokeilla käsilläkin. Halu tietää miltä se oikein tuntui. Jonathan sanoi, ettei millään malttaisi odottaa seuraavaan aamuun, että näkisi kaiken päivänvalossa..

 Aamusta vein hänet Suomen kielen kokeeseen. Koe kesti useamman tunnin. Sisältäen haastattelun, kirjoittamista ja kuullun ymmärtämistä. Oli mennyt kuulemma ihan hyvin. Sen kyllä uskoinkin, koska niin tunnollisesti hän on kieltä lukenut ja haluaa, että puhumme paljon suomea:)

Sillä aikaa leivoin kakun. Kyseessä on "seitsemän minuutin" kakku. Päälle laitoin leivontasuklaasta samettisen hunnun, johon päälle laitoin vielä nonpparelleja. Tyytyväisin mielin meidän miesväki kakkua naposteli.

Onneksi sitä jäi vielä sen verran, että saan huomiselle vieraalleni tarjota kakkua kahvikupposen kera.

Meillä on uusi perheenjäsen:)

Meillä on muutaman viikon ajan asustanut vaihto-oppilas Jonathan, Australiasta. Oikein kiva ja kiltti poika. Aivan hyvin voisi olla meidän oma:)))) 
Viime viikonlopulla kävimme Kajaanissa tutustumiskäynnillä "isosisko" Heidin luona. Samalla piipahdimme Vuokatissa katselemassa maisemia. Hienot maisemat olivatkin. Se oli myös hienoa, että näimme siellä MM-hiihtäjä Pirjo Murasen lenkillään koiransa ja miehensä kanssa. Kerroimme Jonathanille kuka kyseinen henkilö oli.
Tässä kuvassa Heidi, Antti ja Jonathan katselevat alas Vuokattiin. Sää oli kaunis ja aurinkoinen, joskin tuuli oli kolea ja meni luihin ja ytimiin.

 Taustalla mäkihyppytorni, josta itse en missään nimessä uskaltaisi laskea. Tuskin edes nousta koko torniin.

 Jonathanille kerroimme, että tässä talvella lasketellaan ja hissit kuljettavat laskettelijoita ylös.

 Meidän perheen miehet nauttivat hienoista maisemista. Taustalla kaunista Suomea:)

 Iloiset on ilmeet !!

 Sitten ollaankin jo takaisin Kajaanissa ja menossa Kajaanin linnan raunioita katsomaan. Siinä matkalla kyseinen jääkäriliikkeen patsas seisoi tyynenä ja kuvahan siitä piti ottaa.

                                    Ja sitten kohti raunioita...

 Mitä mahtoi mielessä liikkua, kun raunioilla kuljeksittiin....

 Sitten olikin aika laittaa jotain suuhun pantavaa. Heidillä näitä apulaisia riittää. Jokainen halusi olla mukana, kun tehtiin kakkua Jonathanin käynnin kunniaksi ja samalla jo hieman juhlittiin Heidin tulevia syntymäpäiviä:)

                                                Hienoa korinpohja koristetta.

                                             ....ja päälle sekahedelmiä ....

                                 Siinä tulos valmiina ja maistuvana. Kaikki pitivät ja kakku sai kyyttiä:)

 Ympäristöä piti tutkailla myöskin ikkunoista. Varmaan hieman erilaiset näkymät kuin kotimaassa Australiassa...

 Lapset olivat innoissaan Jonathanin käynnistä. Kaikki temput piti näyttää ja puheen pulputus kävi koko ajan, vaikka ihan kaikkea ei Jonathan ymmärtänytkään.

Reissu oli mukava ja viikonloppu sujui nopeasti. Kotiin oli kiva tulla, että saa alkaa odottamaan seuraavaa matkaa.