Ensilumi

Nyt se on ensilumi satanut ja maailma valkesi heti!
On se niin erilainen näkymä heti kun lumi on maassa. Maailma on niin puhtaan ja raikkaan näköinen ja pimeys ei ole enää niin läpitunkematonta. Olen niin tyytyväinen lumentuloon, että:)
Harmikseni kuulin säätiedotteesta, että lämmintä ja vesisadetta on ensiviikolla luvassa.

Jonathan nautti lumen tulosta enemmän kuin me paikalliset asukkaat. Itselle tuli aivan ihana ja iloinen mieli, kun katselin hänen vilpitöntä iloaan ja kuuntelin naurun ja huurahdusten ääniä.

 Hän kysyi minulta, että onko tämä lumi aitoa?? Tuntuu hassulta, että jollekin lumi on niin eksoottinen asia..

 Piti lunta toki kokeilla käsilläkin. Halu tietää miltä se oikein tuntui. Jonathan sanoi, ettei millään malttaisi odottaa seuraavaan aamuun, että näkisi kaiken päivänvalossa..

 Aamusta vein hänet Suomen kielen kokeeseen. Koe kesti useamman tunnin. Sisältäen haastattelun, kirjoittamista ja kuullun ymmärtämistä. Oli mennyt kuulemma ihan hyvin. Sen kyllä uskoinkin, koska niin tunnollisesti hän on kieltä lukenut ja haluaa, että puhumme paljon suomea:)

Sillä aikaa leivoin kakun. Kyseessä on "seitsemän minuutin" kakku. Päälle laitoin leivontasuklaasta samettisen hunnun, johon päälle laitoin vielä nonpparelleja. Tyytyväisin mielin meidän miesväki kakkua naposteli.

Onneksi sitä jäi vielä sen verran, että saan huomiselle vieraalleni tarjota kakkua kahvikupposen kera.